Otsikko puhuu hyvin tämän hetken fiiliksistä... Mutta niihin ei mennä nyt.
Päivä ensin. Alkoi mukavasti ruotsinkokeella, jes, johon olin tietenkin lukenut (köh köh). Ei tosin ollut vaikea koe, ja alkoi jossain vaiheessa jo epäilyttää että olenko ihan väärässä kielessä. En kuitenkaan osaa sanoa, miten se loppujenlopuksi meni. Sinne tuli huonoja vastauksia ja hyviä vastauksia ja niiden välimaastosta vastauksia. Eli kokeesta voi tulla mitä vainnnn...
 |
| da monstah © minä Ja joo, sillä valuu kuolaa ~<3 |
Sitten... Ahdistus sentään. Rakas ihminen - jonka halusin pitää kaverina ja joka loukkaantui moisesta, koska halusi itse enemmän - vittuaa minulle ja aiheuttaa paskaa mieltä kaiken muun lisäksi. Olen pettynyt siihen ja sen toimintaan, koska esitin asian sille täysin asiallisesti ja lohduttaen, mutta ei. Se veti siitä herneen nenään ja nyt - tietäen että ahdistun ja tuskastun ja kärsin - se vittuilee ja kyselee "missä meni vikaan, mitä tein väärin?" jne...
Ette voi aavistaakaan kuinka hermojaraastavaa se on koeviikolla, kun ajatuksia ei muutenkaan saa irti mokomasta asiasta, ja joka helvetin ilta on samanlainen syyllisyydentuntoinen ja paskamainen! Se ihminen ei ajattele yhtään miltä minusta tuntuu, vaan jankkaa ja muistuttaa ja vittuaa koko ajan. Ahdistun vain enemmän ja enemmän kun se kyselee minulta kaikkea, miksi juttumme ei toiminut.
En vittu tiedä.
Mutta oli tässä päivässä jotain positiivistakin... Olin ihastuksen kanssa samoissa porukoissa ja olen ihan kusessa siihen. En tiedä miksi tai miten tai milloin annoin sen tapahtua, mutta olen ihan kusessa siihen ja sen ihanaan katseeseen. :l
Pffff.... Tiedän. Sekavaa. Mutta elämä on, varsinkin silloin kun ei tiedä mitä tuntee ja ketä kohtaan. On se epäreilua, ja ahdistus alkaa painaa päälle ja näkyä elämässä muutenkin. Hankalinta on koittaa selvitä ilman rakkaiden ihmisten huolestuttamista... *huokaus*
Mutta... Ensi kertaan sitten. Näkemisiinnn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti